KKO:2000:20
- Asiasanat
- Konkurssi - KonkurssihallintoVahingonkorvaus
- Tapausvuosi
- 2000
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 98/1609
- Taltio
- 265
- Esittelypäivä
Konkurssipesän toimitsijamies oli esittänyt velkojainkokouksessa pesän lopettamiseksi lopputilityksen ilmoittamatta, että konkurssipesällä oli yhtiö A:ta vastaan vireillä oikeudenkäynti, jossa pesä jo oli tuomittu suorittamaan A:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista. Velkojat olivat hyväksyneet lopputilityksen ja pesän jäljellä olevien varojen jakamisen eräiden muiden kuin A:n massavelkojen suoritukseksi toimitsijamiehen esityksen mukaisesti. Kun A ei saanut toimitsijamiehen menettelyn johdosta konkurssipesästä suoritusta oikeudenkäyntikulusaatavilleen, velvoitettiin toimitsijamies korvaamaan A:lle aiheutunut vahinko.
KS 70 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Riidattomat tapahtumatiedot
Oulun Kaiku Oy oli asetettu konkurssiin 12.3.1991. Asianajaja A oli määrätty konkurssipesän väliaikaiseksi pesänhoitajaksi, uskotuksi mieheksi ja toimitsijamieheksi.
A oli vaatinut konkurssipesän toimitsijamiehenä Oulun raastuvanoikeudessa vireille panemallaan kanteella Kuivaksen Leipomo Oy:n velvoittamista suorittamaan konkurssipesälle 2 500 markkaa korkoineen. Raastuvanoikeus oli hylännyt kanteen 15.9.1992 julistamallaan päätöksellä ja velvoittanut konkurssipesän korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 5 900 markalla 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien. A oli konkurssipesän puolesta valittanut päätöksestä Rovaniemen hovioikeuteen. Hovioikeus oli hylännyt valituksen 23.8.1994 antamallaan tuomiolla ja velvoittanut konkurssipesän korvaamaan yhtiön vastauskulut 1 200 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.
A oli edellä mainitun asian ollessa vireillä hovioikeudessa kutsunut velkojainkokouksen päättämään konkurssipesän lopettamisesta. Kokouksessa 12.3.1993, jossa olivat olleet läsnä konkurssipesä A:n edustamana ja kaksi konkurssivelkojaa, A oli esittänyt selvityksen konkurssipesän tilasta. Kokouksessa oli hyväksytty konkurssipesän lopputilitys sekä pesänhoitajan palkkio ja todettu, että pesänhoitokulujen ja 52 448,58 markan määräisten irtisanomisajan palkkojen maksamisen jälkeen pesään oli jäänyt rahavaroja 12 738,73 markkaa ja että nämä varat luovutettiin konkurssipesään kuulumattomina varoina eräälle asianajotoimistolle. Lopuksi oli todettu, ettei konkurssipesän varoista kertynyt konkurssivelkojille jako-osuutta. Velkojainkokous oli päättänyt lopettaa konkurssipesän.
Kanne Oulun käräjäoikeudessa
Kuivaksen Leipomo Oy lausui A:ta vastaan ajamassaan kanteessa, että yhtiön saatava Oulun Kaiku Oy:n konkurssipesältä oli ollut konkurssissa massavelkaa eikä yhtiö ollut saanut saatavalleen suoritusta. A ei ollut loppukokouksessa ilmoittanut velkojille raastuvanoikeuden päätökseen perustuvasta massavelasta eikä hovioikeudessa vireillä olevasta oikeudenkäynnistä. A oli siten aikaansaanut kokouksessa käsityksen, että edellytykset konkurssipesän lopettamiseksi olivat olemassa. Näihin tietoihin perustuen läsnäolevat velkojat olivat tehneet päätöksen konkurssipesän lopettamisesta, vaikka pesän massavelka oli maksamatta tai ainakin kattamatta. Konkurssimenettelyssä noudatettiin vakiintuneesti tapaa, ettei konkurssipesää haettu konkurssiin vaan sen varat jaettiin sopimuksen perusteella massavelkojille massavelkojen suhteessa. Pesän varojen jakaminen massavelkojille etuoikeusjärjestyksen mukaisesti edellytti kaikkien massavelkojien suostumusta eikä pesänhoitajan palkkio ollut etuoikeutettu suhteessa muihin massavelkoihin.
A oli laiminlyömällä pesänhoitajalle kuuluvan huolellisuusvelvollisuutensa aiheuttanut Kuivaksen Leipomo Oy:lle massavelkaa vastaavan vahingon ja oli velvollinen korvaamaan sen konkurssisäännön 70 §:n nojalla.
Tämän vuoksi Kuivaksen Leipomo Oy vaati, että A velvoitetaan maksamaan yhtiölle vahingonkorvaukseksi 7 100 markkaa 16 prosentin viivästyskorkoineen 5 900 markalle 15.9.1992 lukien ja 1 200 markalle 23.8.1994 lukien.
A:n vastaus
A kiisti kanteen. A lausui, ettei hän ollut pesänhoitajana syyllistynyt laiminlyöntiin eikä ollut aiheuttanut Kuivaksen Leipomo Oy:lle vahinkoa. A oli ilmoittanut loppukokouksessa, ettei kaikille massavelkojille kertynyt suoritusta. Velkojat olivat päättäneet varojen jakamisesta ja konkurssipesän lopettamisesta eikä A ollut vastuussa velkojien päätöksestä.
Konkurssipesään oli kertynyt varoja kaikkiaan 162 012,36 markkaa. Niistä oli vähennettävä konkurssipesään kuulumattomina varoina 95 738,96 markkaa. Kun asianajotoimisto oli esittänyt selvityksen oikeudestaan sanottuihin varoihin vasta konkurssin loppuvaiheessa, oli näitä varoja ollut enää 12 738,73 markkaa. Konkurssipesän varojen määrä oli siten ainoastaan 66 273,45 markkaa. Kun otettiin huomioon konkurssikustannukset, irtisanomisajan palkat ja pesänhoitajan palkkio, ei velkojainkokouksen päätöksestä ollut aiheutunut Kuivaksen Leipomo Oy:lle vahinkoa, koska sille ei olisi kertynyt jako-osuutta konkurssipesän konkurssissa.
Käräjäoikeuden tuomio 21.4.1998
A oli 12.3.1993 pidetyssä velkojainkokouksessa esittänyt selvityksen konkurssipesän tuloista ja menoista sekä sen tilasta. Kokouksessa oli hyväksytty, että konkurssipesän tuloiksi ilmoitetut 95 738,91 markkaa eivät olleet kokoukseen osallistuneen asianajotoimiston esittämän selvityksen mukaan konkurssipesän varoja, vaan kuuluivat asianajotoimistolle. Näin ollen konkurssipesän varat olivat olleet 66 273,45 markkaa. Velkojainkokouksessa oli edelleen todettu, että konkurssipesän varoista oli maksettu irtisanomisajan palkkoja 52 448,58 markkaa, ja hyväksytty A:n pesänhoitajan palkkioksi 25 000 markkaa. Jäljelle jääneet varat 12 738,73 markkaa oli päätetty luovuttaa asianajotoimistolle sille kuuluvina varoina. Vielä oli todettu, ettei konkurssipesästä kertynyt velkojille jako-osuuksia.
Käräjäoikeus totesi, että pesänhoitaja vastasi asioiden valmistelusta konkurssipesän velkojainkokouksessa, mutta ei velkojainkokouksen päätöksestä. Näyttämättä oli jäänyt, että A olisi velkojainkokouksessa nimenomaisesti ilmoittanut Kuivaksen Leipomo Oy:lle olevasta massavelasta sekä vireillä olevasta yhtiön ja konkurssipesän välisestä oikeudenkäynnistä. Velkojat olivat kuitenkin yhtäpitävästi katsoneet saaneensa A:lta riittävät tiedot voidakseen tehdä pätevästi velkojia sitovat päätökset. Velkojainkokouksessa läsnä olleiden velkojien edustajilla oli ollut erityistä asiantuntemusta konkurssipesien selvittelystä ja velkojainkokoukseen osallistumisesta. Näin ollen sillä seikalla, ettei A ollut velkojainkokouksessa nimenomaisesti ilmoittanut yhtiön saatavaa massavelkana, ei ollut ollut merkitystä tehtyyn päätökseen.
Konkurssipesien selvityksessä oli vakiintunut käytäntö, jonka mukaan pesän varat jaettiin massavelkojien kesken etuoikeusasetusta analogisesti soveltaen, jos pesän varat osoittautuivat riittämättömiksi konkurssikustannusten maksamiseen. Koska velkojat olivat tehdessään päätöksen varojen jakamisesta menetelleet tämän periaatteen mukaisesti ja pesässä jäljellä olleet varat 12 738,73 markkaa olivat kuuluneet asianajotoimistolle, ei yhtiön saatavalle etuoikeudettomana massavelkana olisi kertynyt suoritusta, vaikka yhtiön saatava olisi ollut velkojien tiedossa. Tämän vuoksi oli jäänyt näyttämättä, että A olisi menettelemällä konkurssisäännön 70 §:n 1 momentin vastaisesti aiheuttanut yhtiölle vahinkoa.
Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Rovaniemen hovioikeuden tuomio 6.10.1998
Kuivaksen Leipomo Oy valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Kuivaksen Leipomo Oy:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja sen kanne hyväksytään.
A vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.2.2000
Perustelut
Vahingonkorvausvastuun peruste
Oulun Kaiku Oy:n konkurssipesä on toimitsijamiehensä A:n edustamana ajanut Kuivaksen Leipomo, Kuivas & Kumpp. -nimistä avointa yhtiötä vastaan Oulun raastuvanoikeudessa velkomuskannetta. Raastuvanoikeus on 15.9.1992 julistamallaan päätöksellä hylännyt kanteen ja velvoittanut konkurssipesän suorittamaan avoimelle yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 5 900 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.9.1992 lukien. Konkurssipesän valitettua päätöksestä Rovaniemen hovioikeus on sittemmin 23.8.1994 antamallaan tuomiolla pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen ja velvoittanut konkurssipesän suorittamaan avoimelle yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1 200 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä. Avoin yhtiö on myöhemmin muutettu Kuivaksen Leipomo Oy:ksi.
Mainitun velkomusasian ollessa vielä vireillä on Oulun Kaiku Oy:n konkurssipesässä A:n kutsusta toimitettu 12.3.1993 velkojainkokous, jossa konkurssipesä on lopetettu. Tässä kokouksessa A on esittänyt lopputilityksen, jonka mukaan konkurssipesän jäljellä olevien varojen määrä on ollut sen jälkeen, kun pesästä oli suoritettu sen hoito- ja selvityskustannuksia, irtisanomisajan palkkoja ja pesänhoitopalkkioita yhteensä 124 473,13 markkaa, 37 539,23 markkaa. A on esittänyt, että konkurssipesän kirjanpidon säilyttämiseen ja lopettamiskuluihin varataan 5 000 markkaa ja hänelle maksetaan palkkiona 25 000 markkaa, mihin määrään sisältyi ennakkoon maksetut 5 199,50 markkaa, sekä että jäljelle jäävät 12 738,73 markkaa luovutetaan konkurssipesään kuulumattomina varoina kokouksessa saapuvilla olleelle asianajotoimistolle. Konkurssivelkojille ei siten ollut kertynyt jako-osuuksia. Velkojat ovat hyväksyneet yksimielisesti tämän lopputilityksen. A:n mukaan velkojat olivat olleet tietoisia siitä, että konkurssipesän massavelkoja oli maksamatta. Hän ei ole kuitenkaan ilmoittanut velkojille vireillä olleesta oikeudenkäynnistä ja siitä johtuvasta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta.
Konkurssipesää lopetettaessa tilanne on siten ollut se, ettei konkurssipesässä ole ollut varoja, joilla kaikki sen omat velat eli massavelat olisi voitu suorittaa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että ennen konkurssin lopettamista pesän omien velkojen tulee olla maksettuja tai ainakin katettuja. Konkurssisäännössä ei ole säännöksiä sen varalta, että konkurssipesän varat eivät riitä sen omien velkojen tasapuoliseen maksuun velkojille. Tällaisessa tilanteessa konkurssipesän toimitsijamiehen velvollisuutena on kuitenkin viime kädessä tehdä velkojille esitys konkurssipesän luovuttamisesta konkurssiin (KKO 1983 II 52). Konkurssipesän velkojainkokouksella ei sen sijaan ole oikeutta lopettaa pesää päättämällä samalla varojen jakamisesta siten, että jonkin massavelkojan saaminen jää suorittamatta. Sama koskee tilannetta, jossa konkurssipesä on pesää lopetettaessa vielä vireillä olevassa oikeudenkäynnissä asianosaisena, eikä oikeudenkäynnistä pesälle mahdollisesti aiheutuvaan maksuvelvollisuuteen varauduta. Tällainen velkojien oikeutta loukkaava päätös on konkurssisäännön 73 §:n 2 momentin nojalla mitätön.
A on konkurssipesän toimitsijamiehenä ilmoittamatta vireillä olevasta oikeudenkäynnistä ja raastuvanoikeuden päätökseen perustuvasta pesän korvausvelvollisuudesta esittänyt lopputilityksessään velkojille pesän lopettamista ja pesän jäljellä olevien varojen käyttämistä siten, ettei Kuivaksen Leipomo Oy:n oikeudenkäyntikulusaatavien maksamista varten ole varattu varoja. Näillä saatavilla ei ole ollut huonompaa oikeutta maksun saantiin kuin konkurssipesästä maksetuilla muilla massasaatavilla. Kun A:n esittämä lopputilitys on hyväksytty ja konkurssipesän jäljellä olevat varat jaettu sen mukaisesti sekä konkurssipesä lopetettu, ei Kuivaksen Leipomo Oy ole saanut konkurssipesältä suoritusta osallekaan sille tuomituista oikeudenkäyntikulusaatavista.
Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on laiminlyönyt hoitaa konkurssipesän asioita konkurssisäännön 70 §:ssä edellytetyllä huolellisuudella ja on siten velvollinen korvaamaan Kuivaksen Leipomo Oy:lle menettelystään aiheutuneen vahingon. Korvausvelvollisuutta ei poista se, että velkojainkokous on hyväksynyt A:n esittämän lopputilityksen ja jäljellä olevien varojen jakamisen.
Korvauksen määrä
Kanne perustuu A:n huolimattomaan menettelyyn 12.3.1993 toimitetussa velkojainkokouksessa. Hänen esittämästään lopputilityksestä voidaan päätellä, että konkurssipesästä on sitä ennen maksettu massavelkoja, kuten esimerkiksi työntekijöiden irtisanomisajan palkkoja. Nämä maksut ovat olleet riippumattomia A:n menettelystä sanotussa velkojainkokouksessa, eikä Kuivaksen Leipomo Oy ole muutoinkaan osoittanut, että näillä maksuilla olisi ollut vaikutusta siihen vahinkoon, joka A:n kanteessa tarkoitetusta menettelystä yhtiölle on aiheutunut. Tämän vuoksi näiden velkojen maksuun käytettyjä varoja ei voida ottaa huomioon arvioitaessa yhtiölle aiheutunutta vahinkoa.
Kuivaksen Leipomo Oy:lle aiheutuneen vahingon arvioinnissa on lähtökohdaksi otettava lopputilityksen mukainen varojen määrä, josta on vähennettävä konkurssipesään kuulumattomien varojen määrä. Koska tämän jälkeen jäljelle jääneillä pesän varoilla on katettu vain tilityksen mukaiset määrätynsuuruiset massavelat, on vahingon määrä arvioitava sillä perusteella, että yhtiön saatavalle ja muille saataville olisi tullut noista varoista suoritukset tasapuolisesti saatavien suuruuden mukaisessa suhteessa. Huomioon ottaen nämä näkökohdat Korkein oikeus arvioi yhtiölle aiheutuneen vahingon määräksi 5 500 markkaa.
Mainitulle korvausvelalle on maksettava korkoa korkolain 7 ja 9 §:n mukaisesti. Yhtiö ei ole näyttänyt, että korkoa olisi maksettava haasteen tiedoksiantoa 11.12.1995 edeltävältä ajalta.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan.
A velvoitetaan maksamaan Kuivaksen Leipomo Oy:lle vahingonkorvauksena 5 500 markkaa ja sille korkoa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisen korkokannan mukaan 11.12.1995 lukien.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Korhonen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lehtonen, Yrttiaho ja Vähätörmä, joka myös esitteli asian.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Taipale, Wirilander, Vuori ja Kitunen. Esittelijä Jussi Heiskanen.